lauantai 14. joulukuuta 2013

Älä sitte valita jos kuolet

Arctic Monkeys. Miksi, oi miksi mulle ei ole kerrottu tän bändin olemassaolosta aiemmin? Oon vähän sekaisin näistä biiseistä. Tää on jotain ihan järjettömän idioottimaisen mahtavaa hienoutta, parasta mitä oon pitkään aikaan kuullut. Kuunnelkaa noi biisit, edes yks niistä, pliiiiis.
Perjantai oli hyvä päivä. Tai no oli se enemmän kuin hyvä. Ehti tapahtua aika paljon, kun päästiin koulusta ennen kahtatoista. "Laulettiin" Singstaria niin että oli ääni lähtee, pistettiin punkbändi muutamaks minuutiks pystyyn ja törmättiin porkkanaan.
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen.
Mitä sitten teen, mitä sitten teen?
Tänään käytin lempikenkiäni, tulin jo yhdeltätoista kotiin ja nukuin lähemmäs kuuden tunnin päikkärit joiden aikana näin unta Ruisrockin juopoista, ala-asteen opettajasta ja Pokémoneista joiden nimet oli Hedelmä ja Vihannes.
Mulla on myös uusi kännykkä, mikä mun on pitänyt ostaa suunnilleen viime kesästä asti. Kyseessä on Samsung Galaxy Grand Duos. Maksoin tästä huiman satasen, koska Thaimaa on paras ja joulu.
Oon myös tosi iloinen siitä että tähän mahtuu tumblr app ja muut turhakkeet. Ja onhan tää nyt helvetin hieno. Tuskin mahtuu taskuun. Tietäisittepä vaan miten valtavalta teidän instagramkuvat näyttää tolla näytöllä.
Sain Thaimaan tuliaisina myös lohikäärmeen. Kattokaa noita yksityiskohtia. Miten älyttömän ihana.

perjantai 6. joulukuuta 2013

suomi finland perkele kossu salmiakki 6-1.


Hyvää itsepäisyyspäivää vaan! Olin eilen isäm maallisissa vetimissä. No en oikeesti edes ollu, en omista muuta kuin mustia vaatteita. Onneks on siniset hiukset ähähäh, ongelma ratkaistu. Vitsi tuli kyllä ihan liikaa jo lomafiilis torstaina, mutta kyllä tää tästä taas. Ootan ehkä jopa vähän joulua.Google lisäs mun kuvaan jotain helvetin lumisadetta. Aika söpö kyllä.Siinä teille taidetta, perkele.
No joo. Jospa nyt sitte Tuntematon sotilas.





perjantai 22. marraskuuta 2013

You make me wanna die


Tänään oli ehkä kiva päivä, tai sitten ei. En oo varma. Mutta siitä oon varma, että eilen ei ollut kiva päivä. Itseasiassa oli varmaan huonoin päivä moneen vuoteen.
Ahdistaa niin paljon, kunpa voisin joskus vain kaikessa yksinkertaisuudessaan tehdä ne asiat mitkä alun perin pitikin.
Muka tunti aikaa nukkua. Ei kannattais valvoa niin pitkään, kun alkaa vain tärisyttää ja itkettää muunmuassa kaikki ja aamulla oon ehkä 1349% kuollut. Mulla on jatkuvasti sellainen tunne että tuun kipeeks. Fyysisesti ja henkisestikin.

Mulla on uudet hiukset, ne on siniset, musta tuntuu että koko maailma on vain ihan sininen. Marraskuu on kyllä harmaa. Niin kaikki sanoo. Se on kyllä ihan totta. En saa enää otettua luonnonvalossa kuviakaan, kun tuun koulusta niin on jo ihan pimeetä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Scorpions @Seinäjoki Areena

Oon vähän vielä väsynyt ja jumissa, mutta niin onnellinen. Eilinen oli parasta pitkään aikaan.
Lämppärinä oli Eput. Oli niin hienoo. Jokainen biisi oli ihan mahtava. Torvinen on sillee aika kingi.
Sain pirun hyvän paikan eturivistä, vaikka tultiinki Seinäjoelle vasta seitsemän jälkeen.
Scorpparit vei jalat suusta. Kaikki oli niin kohdallaan. Settilista, rumpusoolo, se kitarasoundi, riffit mitkä meni täysin luihin ja ytimiin, fiilis, kaikki. Kottak on aivan ihana. Tai no onhan ne kaikki. Mikä karisma.
Pakko sanoo et odotukset ylitty vähän satanolla. En viitsi edes ruveta luettelemaan mitkä biisit toimi parhaiten, koska ne toimi kaikki. Voi saakeli että oli hyvä keikka. Like a hit between the eyes.



lauantai 9. marraskuuta 2013

Valoviikatteet taloja niittää


Uusia koruja. Täydellisiä. Unisiepparikorvikset, rauhanmerkki, heartagrammisormus. Voi olla, että oon taas hetken tyytyväinen.
Ahdistus ja paniikki kesken päihdevalistuksen, en vieläkään tiedä mikä muhun meni. Hah.
Niin helvetillinen kiire koko ajan että unohtaa oman nimensä ja olemassaolonsa.
Monena aamuna on satanut, hiukset on lässähtänyt ja oon katsellut bussin ikkunasta katuvaloja pimeän keskellä.
Muistin tänään kuinka paljon rakastan lätkää.
Mulla on vahva tunne siitä että tää bändi ei oo koskaan ennen kuulostanut mun korvaan näin hyvältä.
Näistä biiseistä mä löydän aina vaan jotain uutta, tätä päivää, vähän tulevaisuutta ja jotain kymmenien vuosien takaa. Rakkautta on ainakin 162 kertaa ja kuolemaa 32, tämä on fakta. Sininen uni kohtaa Sabbathin.
Ruisrockistakin tuli kuluneeksi neljä kuukautta. Mun hiukset oli silloin yhtä takkuset.
Silloin kun menin nukkumaan enkä välittänyt siitä heräänkö enää.
Helldone tulee Seinäjoelle, kunpa vain olisin 18.
Chapter 27 on yks parhaista leffoista ikinä. Ja Pussikaljaelokuva. Ai kauhee ku tekee aina mieli juosta poliisia karkuun ja maata sateessa jalkakäytävällä tollasten elokuvien jälkeen.
Stained Glass Heartin video on niin ihana! Itku tuli, kuinka paljon jotain bändiä edes saa rakastaa? Musta tuntuu että oon ylittänyt rajan jo aikapäiviä sitten. Mitään en kyllä kadu.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Laman vastakohta on Titanic

 
  Mulla on hienompi unisiepparikokoelma kuin sulla yhteensä.
  Parasta on City Of Angels lyhytelokuva. Toiseks parasta on kun ehtii vetää sotamaalit nassuun peräti
  kolmena aamuna peräkkäin. Hankin myös elämäni ensimmäiset piilarit, viimeinkin! On ne sitte kivat.
  Mun huivi tuoksuu Rytmikorjaamolta. Ollaan laulettu koko alkuviikko wrecking ballia Kermit-äänellä.
  Mulla on teille muuten hyvä esseenkirjoitusohje.
  1. Avaa tekstinkäsittelyohjelma.
  2. Eksy tumblriin.
  3. Kirjoita lause tai hyvällä tuurilla kaksi.
  4. Kuuntele Green Dayta tai mitä tahansa mikä saa sut suunnilleen hyppimään ympäri huonetta.
  5. Kirjoita   toinen lause.
  6. Syö jääkaappi tyhjäksi.
  7. Itke koska oot epäonnistunu ihmisenä.
  Stressin määrä on vakio.

tiistai 22. lokakuuta 2013

This Song Saved My Life

Syyslomalla muunmuassa..
Kuuntelin The Clashia ja tanssin pimeässä, palelin koko ajan ja se oli kivaa, yritin räjäyttää viinirypäleen, sekoitin unirytmin vain jutellakseni jollekkin ja roikkuakseni youtubessa (jonka seurauksena nauroin ruumiinosiani irti), olin suruisa, katselin tähtiä, toivoin että olisin kuollut, olin tosi superhuolestunut ja varma etten enää jaksa.
Mutta sitten asioita tapahtui ja olin hetken onnellinen. Nyt ehkä jaksan taas.. Yritän unohtaa itseni välillä. Keskittyä johonkin muuhun.

Oisin niin halunnu linkata tähän ainaki kymmenen biisiä, mut mennään nyt tänään tällä.
Kuulostaako kliseiseltä jos sanon että tää on mulle tosi tärkeä?