maanantai 25. elokuuta 2014

Take a journey to the bright midnight

Istun koulun ala-aulassa ja kuuntelen mun kesäsoittolistaa läpi viimeisen kerran. Muistan kaikenlaista. Päiviä, joina tajusin tärkeitä asioita, ja öitä, joista en vieläkään tajua yhtään mitään. Ja hyvä niin.
Sateessa kävely, asvaltti, ääniviestit, How I Met Your Mother, automatkat joiden aikana Vadelmavene tuli radiosta vähintään kerran, twittermiitti, Suomenlinna, World Cupin täyttämät päivät ja yöt, parin ja parinkymmenen tunnin yöunet, 007-tuoksu, Pohjois-Haaga, mahdollisimman epäterveelliset aamupalat ja pidetyt lupaukset.
Tapahtui paljon, mutta myös sopivasti ei mitään.
Kai se on vaan myönnettävä, että ohi on. Ens vuonna jatketaan tästä mihin jäätiin.
Odottavan aika on pitkä, mutta aina niin kovin lyhyt.
These were days of celebration.


keskiviikko 13. elokuuta 2014

SOULS ON FIRE

Päivän suunnitelma oli olla onnellinen ja pistää omat henkilökohtaiset fysiikan lait uusiksi.
Jonottaminen oli niin kivaa. Pitkästä aikaa. Meitä luultiin Robinin faneiksi, selvähän se! Siis mikä ihmeen 68 Eyes?
Sääkin oli ihan loistava, satoi ja paistoi samaan aikaan. Mä tiesin heti, että tästä päivästä tulee uskomaton.
En tiedä nimeäsi mutta tunnen sinut silti. Ja sussa parasta on se kun sä laulat mun kanssa just sitä biisiä minkä mäkin olisin tässä tilanteessa laittanut soimaan.
Kauniita tatuointeja, nää jäi mieleen. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä.
Voiko pelkkä soundcheck saada ketään näin hyvälle tuulelle? Ilmeisesti voi. Adrenaliinipuuskat ja hysteeriset juoksumatkat on elämän sokeri ja kaneli. Ja sä kosketat sitä aitaa, oot turvassa, kaikki meni niin kuin pitikin. Mä tein sen taas. Haluaisin romahtaa jo polvilleni, mutta ei, ei ihan vielä, ensin me seisotaan seitsemän tuntia paikallaan eikä toivota hetkeäkään olevamme missään muualla. Tää on nyt tätä. Oon taas oikeessa paikassa. Tuttuja naamoja on joka puolella, ja kaikki niin iloisia. Tää juttu toimii edelleen.
Kohta me jo tanssitaankin Framed In Bloodin tahtiin. Päivää, olisiko teillä hetki aikaa puhua tämän bändin karismaattisuudesta?
"Tänään kaikilla on hyvä tuuri." Damn right.
Dance with me into the night
to the serious moonlight
Brighter than the stars above you shine
and the loving feels alright.
Meno vitun huhhuh. Koskas uusiksi?

Tässä välissä tapahtui epäolennaisia asioita. Paitsi että taidettiin yrittää laulaa Got Bloodia. Ja se kuulosti hirveeltä. Niin kuin pitikin.
No mutta, siihen olennaiseen.

Heartagrameista. Savusta. Gibson SG:stä. Suloisista asioista.
Hautaa kasvot käsiin noin vartiksi ja mieti sitä kaikkea mikä sut toi tähän pisteeseen. Ja lupaa itelles, ettet koskaan unohda tätä hetkee.
Keskity.
Jännitä.
Odota.
Katso oikealle. Katso vasemmalle.
Hengitä sisään. Hengitä ulos.
Kuuntele.
Menetä kontrolli.
Unohda.
Antaudu.
Hukuta itsesi rakkauteen.
Ja taas kerran on vain bändi ja minä. En usko sellaista paikkaa olevan olemassakaan, jossa olisin mieluummin. Fiilis oli täsmälleen sama kuin vuosi sitten. En halua ikinä luopua tästä. Tää on rikkaus.
En usko osaavani hymyillä enää yhtään leveämmin. Näytin kuulemma "kivan onnelliselta". Ihanaa.
Sä sanot että hyvää iltaa, ja mä sanon, että nyt turpa kiinni.
Buried Alive By Love. Kaikki irti, sanasta sanaan, on helppoa elää hetkessä kun kaikki tapahtuu niin nopeasti, jalat irtautuu maasta ja sielu ruumiista.
Jos ajattelette, että osaan nimetä keikan kohokohdan, olette erehtyneet pahemmin kuin koskaan.
Passion's Killing Floor. Haluan vain sanoa, että se biisi on neroutta.
My heart's a graveyard, baby.

Ja me tanssitaan kirjaimellisesti täysikuun alla pimeässä valossa maailman parhaasta kitarasoundista huumaantuneina niiden kauneimpien kappaleiden tahtiin. Niiden kappaleiden, jotka merkitsee enemmän. Jokainen niistä voisi olla oma planeettansa. Koska kun mä kuuntelen, tuntuu kuin seisoisi galaksien reunalla. Haluaisin hypätä, mutta teet sen mahdottomaksi.
Poison Girl ja For You. Okei, siis millanen ihminen laittaa tollaset biisit peräkkäin settilistalle? En usko vieläkään. Lausu kolme numeroa ja saa mun pää pimenemään. Mitä helvettiä tapahtuu. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos.
Funeral Of Hearts, diskopallot, aseet ohimoilla, yhteislaulu. Viimeinen säkeistö. Erittäin todennäköisesti kauneinta mitä oon ikinä kuullut. Ton ei pitäis olla fyysisesti mahdollista eikä varsinkaan laillista. Miten mulle edes voi tapahtua jotain näin täydellistä, mä en oo ansainnu tätä. En missään nimessä.
Soul On Fire. "Tää on meidän biisi."
Rakastan tätä bändiä vain päivä päivältä enemmän enkä halua että ne päivät loppuu koskaan.
Kiss The Void soi ja särkee mun sydämen niin kuin aina ennenkin. Tää kappale on todennäköisesti tehty sitä varten. Viimeinen ääniefekti pysäyttää ajankulun. Toivottavasti vain hetkeksi. Me jatketaan tätä vielä.
Keikkojen jälkeiset halaukset on yksi parhaista asioista mitä tiedän. Ja tärkeimmistä. Halit on tärkeitä, aina, muistakaa se. Ja se viimeinen katse lavaan päin. Mä en unohda tätä koskaan.

Harmi ettei muistikuvia saa ladattua nettiin. Otin nimittäin aika hyviä.

Jotenkin onnistun selviämään autolle asti, vaikka jokaisella askeleella tuntuu kuin polveni sanoisivat itsensä irti minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta kuuluu vaimeana Guns N' Rosesin So Fine ja jostain syystä se sopii tilanteeseen niin hyvin että haluaisin henkilökohtaisesti kiittää sitä ihmistä joka soitti sen sillä nimenomaisella hetkellä. Kello on kohta neljä ja mulla on 83 prosenttia kännykän akkua jäljellä, tän täytyy olla joku ennätys. En haluaisi nukkua, mutta pakko kai se on. Tai oikeastaan en usko sen olleen nukkumista, vaan kuolemista muutamaksi tunniksi.

I wish these 24 hours would never end
Oh in these 24 hours wish to forget nothing.


Aamukävely hiljaisen parkkipaikan halki. Tutun näköinen musta bussi siellä keskellä. Autio festarialue näyttää siltä kuin eilistä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja jono on muodostettu uudelleen.
Neljä suklaapalaa ei oo koskaan maistunut näin hyvälle. Ihan kuin olisin syntynyt uudestaan.
Leirintäalue, telttoja, autoja, aamukaste leikkaamattomalla nurmikolla, märät tennarit ja takkuiset hiukset. Taustalla sumun keskellä pysähtynyt tivoli. Ihmiset heräilevät, muutaman tunnin päästä on taas täys tohina päällä. Mä istun auton takana ja katselen vain. Jostain kuuluu tuttuja kesäbiisejä. Samoja kuin loman alussa, vaikka ympyrä onkin jo sulkeutunut. Aurinko lämmittää jalkoja ja olkapäitä. On pakko hymyillä. Kaikki on niin hyvin.

maanantai 4. elokuuta 2014

Sunsets, small town, I'm out of time

On niin ihanaa olla ihan vitun pihalla
ja kävellä ulos elokuvateatterista viimein viilenevään kesäiltaan ja lähteä uuteen seikkailuun
ja hankkia kesän ensimmäiset hyttysenpistot yöpiknikillä katulamppujen valossa
ja pyöräillä säkkipimeitä sivuteitä pitkin kotiin kun muut nukkuu
ja kuiskia yksittäisiä sanoja pimeään kun ei uskalla laulaa ääneen
ja on niin ihanaa olla vapaa
ja tajuta että loman loppuminen ei tarkoita kesän loppumista
ja on niin ihanaa elää jokaista hetkeä ensimmäistä ja viimeistä kertaa ikinä.

Mutta kaikkein ihaninta on tehdä kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa
elokuun ensimmäisenä sunnuntaina joka kääntyy maanantaiksi
ja hetken tuntuu kuin eläisi kahdeksannessa viikonpäivässä
eikä mikään haittaa
koska kaikki on niin vitun siistiä

tiistai 29. heinäkuuta 2014

One thousand made up problems are waste of time

Oon ollut pysähdyksissä. Vähän ainakin. Tarpeeksi pysähdyksissä, ehkä mun pitikin olla. Puoliksi hukassa, ellei enemmänkin. Mutta tuntuu niin kuin olisin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ehkä tää maailman meno alkaa pikkuhiljaa aueta mullekin. Jotain puuttuu mutta ei se haittaa. Tuntuu että kaikki on aina loppujen lopuksi ihan hyvin ja kivoja juttuja tapahtuu, ympärillä on hienoja ihmisiä. Sen tajuaminen vain joskus ottaa aikansa.
Valehtelisin jos väittäisin ettei tässä yli puolen vuoden aikana ole tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. On tapahtunut paljon, paljon, paljon. Ihmeellistä. Maailman parhaita asioita. Ehkä palaan niihin sitten myöhemmin mutta nyt haluan elää vain tätä päivää ja loppukesää. Tää kesä on ollu muuten magee. Kaikin puolin. Paras on toivon mukaan vielä edessä.
Vauhtiajot oli viikonloppuna, näin Monroesit vuoden tauon jälkeen ja mun tekis mieli käyttää siitä päivästä lähinnä sanaa riemukas. Rakastan sitä bändiä, ne tekee mut niin onnelliseksi. Stained Glass Heart oli ihana. Ja olin niin iloinen kun kuulin Up Around The Bend livenä.


lauantai 14. joulukuuta 2013

Älä sitte valita jos kuolet

Arctic Monkeys. Miksi, oi miksi mulle ei ole kerrottu tän bändin olemassaolosta aiemmin? Oon vähän sekaisin näistä biiseistä. Tää on jotain ihan järjettömän idioottimaisen mahtavaa hienoutta, parasta mitä oon pitkään aikaan kuullut. Kuunnelkaa noi biisit, edes yks niistä, pliiiiis.
Perjantai oli hyvä päivä. Tai no oli se enemmän kuin hyvä. Ehti tapahtua aika paljon, kun päästiin koulusta ennen kahtatoista. "Laulettiin" Singstaria niin että oli ääni lähtee, pistettiin punkbändi muutamaks minuutiks pystyyn ja törmättiin porkkanaan.
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen.
Mitä sitten teen, mitä sitten teen?
Tänään käytin lempikenkiäni, tulin jo yhdeltätoista kotiin ja nukuin lähemmäs kuuden tunnin päikkärit joiden aikana näin unta Ruisrockin juopoista, ala-asteen opettajasta ja Pokémoneista joiden nimet oli Hedelmä ja Vihannes.
Mulla on myös uusi kännykkä, mikä mun on pitänyt ostaa suunnilleen viime kesästä asti. Kyseessä on Samsung Galaxy Grand Duos. Maksoin tästä huiman satasen, koska Thaimaa on paras ja joulu.
Oon myös tosi iloinen siitä että tähän mahtuu tumblr app ja muut turhakkeet. Ja onhan tää nyt helvetin hieno. Tuskin mahtuu taskuun. Tietäisittepä vaan miten valtavalta teidän instagramkuvat näyttää tolla näytöllä.
Sain Thaimaan tuliaisina myös lohikäärmeen. Kattokaa noita yksityiskohtia. Miten älyttömän ihana.

perjantai 6. joulukuuta 2013

suomi finland perkele kossu salmiakki 6-1.


Hyvää itsepäisyyspäivää vaan! Olin eilen isäm maallisissa vetimissä. No en oikeesti edes ollu, en omista muuta kuin mustia vaatteita. Onneks on siniset hiukset ähähäh, ongelma ratkaistu. Vitsi tuli kyllä ihan liikaa jo lomafiilis torstaina, mutta kyllä tää tästä taas. Ootan ehkä jopa vähän joulua.Google lisäs mun kuvaan jotain helvetin lumisadetta. Aika söpö kyllä.Siinä teille taidetta, perkele.
No joo. Jospa nyt sitte Tuntematon sotilas.